25.11.2008

Hui huominen ja huh himassa

Huomenna aamulla on ensimmäinen neuvola. Jänskää, vaikka ei kai siellä mitään kovin kummallista tapahdu. Mun mielestä siihen pitäisi ehdottomasti kuulua myös ultra - mistä ihmeestä mä muuten saan varmuuden, että tuolla tapahtuu muutakin kuin ruuansulatusta? (Paitsi niistä neljästä raskaustestistä ehkä.)

Oli muuten aivan käsittämätön reissu. Viikonloppureissuun mahtui kolme peruttua lentoa (kaksi menomatkalla, yksi tulomatkalla), viiden tunnin bussikuljetus vessattomassa bussissa, hajonnut bussi, ylimääräinen hotelliyö, loputtomia tunteja lentokenttien jonoissa ja lopulta kotiinpaluu lähes vuorokautta myöhässä. Muuten meni hyvin, mutta jossain vaiheessa hermo petti ja sain klassisen itkukohtauksen. Nolottaa hieman, mutta syytän hormoneja.

Pari kertaa olin lähellä vetää "olen raskaana, enkä voi enää jonottaa, koska verensokeri laskee ja alan oksentaa" -kortin, mutta en sitten viitsinyt - ehkä siksi, että vieläkin epäilen koko asiaa. Ja pelkään jokaista vessakäyntiä. Varsinkin, koska (pahoittelen jo valmiiksi tulevaa ällötysfaktoria, älä lue, jos eritteet ahdistaa) pöksyt kostuu valkovuodosta, mitä ei ennen juurikaan ollut.

Vatsaa nipistelee ja sattuu välillä, ei kovaa, mutta huomattavasti. Oletan sen kuuluvan asiaan. Kohtu on ilmeisesti jo greipin kokoinen, sehän on aika paljon! Turvottaa niin pirusti, ja varmaan myös lopetetulla tupakoinnilla on osansa siihen, että housut ahdistaa. Ei ole kovin notkea olo.

Kuvotuskohtaukset tulee ja menee, tunnistettavina, mutta hyvinkin kestettävinä. Yleisesti ottaen olo on kovin normaali - pelottavankin normaali. Voi kun siellä mahamakkaroiden alla olis kaikki kunnossa! Google ja internet tekee ihmisen hulluksi, kaikki oireet voi tarkoittaa mitä vaan, kertojasta riippuen ja kauhutarinoita riittää niin, että itsekin tulee aivan vainoharhaiseksi. Pitäisi ehkä lopettaa noiden keskustelupalstojen lukeminen.

1 kommentti: