6.1.2009

They say I'm a bit moody

Sain äsken jopa mun mittakaavassa aika järkyttävän raivokohtauksen, koska mies oli syönyt loppuun yhden juuston. Räyhäsin miehelle sekä suomeksi että ruotsiksi (jos olen tosi vihainen, alan riehua suomeksi, vaikka muuten me puhutaan kotona ruotsia). Paiskasin jääkaapin oven kiinni niin, että ovessa olleesta mehupurkista läiskyi yli ja heitin juustohöylän lattiaan. Nolottaa.

Mies katsoi hillumistani aivan järkyttyneenä ja ilmoitti sitten menevänsä ostamaan mulle juustoa. (Ei ihan noin lakonisesti, vaan melkoisen terävästi. Saattoi se ehkä mainita jotain ylireagoimisestakin.) Minä aloin itkeä, että etkä mene ja että minä taidan olla tulossa hulluksi. Toivottavasti tämä johtuu hormoneista. I mean, en mä nyt ennenkään mikään kovin tasainen ihminen ole ollut, mutta tää ampuu pikkuisen yli jopa mun mittakaavassa.

Päivällä oltiin luistelemassa, ja pyllähdin vähän. Alkoi itkettää, että mitäs jos sille tapahtuu jotain. Vaikka haloo, mentiin tosi hissuksiin ja kai se nyt vielä on muutenkin melkoisen suojassa siellä. Mutta ei auttanut järki, kun itketti vaan. Ja nauratti samalla myös, kun näköjään en kykene tällä hetkellä hallitsemaan päätäni ollenkaan. Eniten oma panikointi nolotti illemmalla, kun näin telkkarista, miten raskaana oleva Eva Wahlström keikkui trapetsilla.

Miesparka. Ei käy sitäkään kateeksi. Mun täytyy olla sille überkiltti, kunhan se on tuonut mulle sen juuston (se lähti sit kuitenkin hakemaan sitä, hullu sekin on) ja rutistella sitä kovasti.

2 kommenttia:

  1. Heh hee, tunteet ovat tosiaankin pinnassa aika ajoin. Mutta ehkä se kuuluukin asiaan olla vähän sekaisin koko ajan. :)

    VastaaPoista
  2. Toivotaan... Ei vaan meinaa itekään pysyä perässä, että mistäs nyt tuulee. Vähän jännittää, että miten sitä onnistuu hillitsemään itsensä töissä. Nään melkein painajaisia että alan pillittää tai raivota jossain asiakastapaamisessa. :)

    VastaaPoista