4.1.2009

Työ- ja vyötäröahdistus

Viikko vaihtui taas, nyt mennään siis jo neljättätoista. Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet tosi nopeasti. Epäilen, että lomalla saattaa olla asiaan osuutta. Huomenna pitää mennä töihin, mutta jos saisin valita, jatkaisin lomailua. Olen onnistunut kehittämään itselleni aivan tolkuttoman stressin ensi keväästä ja siitä, miten helv**tissä kaikki hommat tulee tehdyksi. Koko viime yönkin näin aivan päättömiä painajaisia konttorilta.

Firman kannalta tilanne näyttää erinomaiselta: kevään asiakastilanne on parempi kuin ehkä koskaan tässä vaiheessa vuotta, vaikka markkinointiviestintäalalla yleisesti menee heikommin. Mutta uusia ihmisiä ei uskalleta palkata, kun ei tiedetä, mihin suuntaan talous menee, ja äitiyslomalle jäävän pomoni tai kahden syksyn aikana työpaikkaa vaihtaneen tilalle ei ole otettu ketään.

Uudenvuodenlupaukseni on, että älyttömille ylityömäärille ja viikonlopputöille tulee nyt piste. Ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa homman kusta vaan, jos suunnilleen normaali työaika riitä. Niin kauan kuin kaikki hoituu, tilanteelle ei tehdä mitään - se nähtiin jo syksyn aikana.

Toki poikkeustapauksissa joustoa löytyy, mutta ylitöiden pitää olla poikkeus, ei sääntö. Nih.

Vuoden alkajaisiksi pitäisi vielä riemastuttaa johtoa kertomalla, että oletettavasti allekirjoittanut on vahvuudessa vain toukokuulle asti. Samaan aikaan tiedän vielä, että ainakin yksi työkaveri kantaa samaa salaisuutta, joka paljastunee tuossa tammikuun lopulla. Tällä hetkellä seitsemänhenkisen yksikkömme kuudesta naisesta on raskaana kolme. Jokaisen työnantajan unelmatilanne siis!

Omaa oloa sen verran, että uusien housujen ostaminen on todella ajankohtaista. Eilen oltiin nautiskelemassa upeasta talvipäivästä, ja jouduin köyttämään toppahousut päälle kuminauhan avulla. Lisäksi toppatakin vetoketju antoi periksi vatsan aiheuttamalle kiristykselle ja hajosi. (No oli siellä alla kyllä melkoinen määrä fleeceä, villapaitaa ja muuta lämmikettäkin.)

En vaan tiedä, mikä vaivaa, kun ennen olen aina rakastanut uusien vaatteiden ostamista. Nyt ajatus sovituskopista vaan ahdistaa, vaikka olis pakko hankkia vaatteita, jotka mahtuu päälle. Tulis nyt nopeesti semmonen kunnollinen vauvavatsa, niin vois antaa sen vaan rauhassa pömpöttää. Nyt tekis mieli selitellä kaikille, että hei, siellä on vauva eikä pelkiä jouluherkkuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti