Mies on alkanut kutsua mua buddhaksi, kun istun risti-istunnassa vatsakumpuineni. Härligt. Pari yötä sitten uneksin, että ihmiset osoitteli mua kadulla ja huusi kovaan ääneen, että "läski, läski". Ilmeisesti alitajunta ei ole oikein vielä tottunut tähän uuteen ulkomuotoon...
Hassua, miten oma peilikuva voi herättää samaan aikaan liikutusta, ylpeyttä ja pientä kauhistusta. On ihanaa, että raskaus alkaa näkyä pikkuhiljaa myös päällepäin, jotenkin se tekee asiasta vähän todellisemman. Toisaalta pelkään, että kesäkuussa vyötärönympärys ylittää pituuteni.
Suurempi pelko liittyy kuitenkin rakenneultraan, johon on nyt vajaat kaksi viikkoa. Entäs jos jotain olisi aivan kamalasti vialla? Erityisesti nyt, kun vatsa kasvaa ja liikkeitäkin tuntuu, ajatus tuntuu aivan kestämättömältä. Toivottavasti kaikki on hyvin, ja beebillä on kaikki osat tallessa. Olen miettinyt paljon (ihan liikaa) niitä surullisia juttuja, joissa rakenneultrassa on todettu jotain niin vakavaa, että raskaus on päätetty keskeyttää.
Kävin lääkärissäkin tässä menneellä viikolla vähän muista syistä, mutta samalla lääkäri teki sisätutkimuksen. Kuulemma kohtu kasvaa kuten kuuluukin, ja kohdunkaula oli täyspitkä ja kiinni. Ei siis mitään syytä huoleen. Mutta silti hermostuttaa... Jotenkin tää on todella skitsofreenista: olla jatkuvasti enemmän tai vähemmän huolissaan jostain, jonka olemassaolo tuntuu edelleen kovin epätodelliselta.
Onneksi tänä aamuna vatsassa tuntui taas niin selviä kutituksia, että ei ole epäilystäkään, etteikö se olisi ollut beebi, joka siellä törmäili kohdun seinämiin. Murunen. Varmaan turhauttavaa, kun kelluu siellä kaikessa rauhassa ja heittelee voltteja, ja yhtäkkiä tulee seinä vastaan.
Nytkin se kuplii tuolla. Kuuntelen Billie Holidayta ja laulan vauvalle Summertimea. Sehän ilmeisesti kuulee jo. Mun täytyy muuten alkaa nyt todella alkaa kiinnittää huomiota siihen, että puhun beebille suomea enkä ruotsia. Se meinaa unohtua koko ajan, ja parempi kai olis totutella itse siihen alusta asti, vaikka sillä kielellä ei vielä oliskaan niin suurta väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti