Oli onnellinen loma! Aurinkoa ja valkoista hiekkaa, hyvää ruokaa, spa-hoitoja ja sopivasti seikkailuja. Ja maailman parasta seuraa: tuo utelias seikkailija, puujalkavitsien mestari ja tulevan lapseni papi, joka toi minulle "arvokkaita" sukellusretkeltään meren pohjasta. Tuliaisina tuotiin kauniita ja koomisia muistoja, sopiva rusketus, rentoutunut mieli ja melkoisesti materiaa, mm. sisustusjuttuja, laukkuja, kenkiä, tuoksuvaa kosmetiikkaa, kesävaatteita, pari räätälöityä miesten pukua ja iso kasa iik, niin söpöjä vauvanvaatteita.
Pieniä vastoinkäymisiäkin oli. Muun muassa minä uin suoraan meduusaparveen, joka poltti mut sormenpäistä varpaisiin punaisille läiskille, elefantti heitti mua kookospähkinällä kylkeen (onneksi sellaisella kuivalla ja kevyellä eikä edes kokonaisella) ja miestä piti välillä käyttää lääkärissä vatsavaivojen ja kuumeen takia. Ensiksi siellä epäiltiin jo umpparin tulehdusta, mutta onneksi veriarvot oli kohdallaan, ja diagnoosiksi tuli ihan perusdiarulla. No, saatiinpa kirjallinen vahvistus sille, että sekaisin on. Sairastamiseen ei onneksi mennyt kuin 1,5 päivää, ja se kokonainen päiväkin silloin, kun saarta kastelivat trooppiset vesikuurot. Minä hain Sevenelevenistä suklaata, purkkinuudeleita ja limua ja hotellin respasta läjän dvd-levyjä, ja ilta meni oikein kotoisasti sängyssä loikoillessa. Aamulla mies oli jo ihan eri ihminen.
Paluu arkeen tuntuu vähän harmaalta, mutta pikkuisen piristi, kun laskin juuri, että töitä on jäljellä enää reilut 10 viikkoa. Jotenkin ajatukset alkaa olla aika lailla muissa kuin työasioissa, varsinkin kun vatsassa tuntuu ilahduttavan usein tökkimistä ja muuta liikettä.
Parina iltana olo on ollut tosi epämukava, vatsaa kiristää ja ahdistaa - en tiedä, onko kyse sitten niistä harjoitussupistuksista vai mistä. Kovasti olen tässä miettinyt, että miten kroppa mahtaa kestää, jos duunitahti ei hellitä. Kuukauden verran jäljessä tuleva kollega joutui juuri kahdeksi viikoksi sairaslomalle liian työnteon takia. Pelottaa, että itsellekin tulee ongelmia - duuni on kuitenkin tähän vauvaan verrattuna täysin toissijainen ja yhdentekevä asia. No, viikon päästä on neuvola, tekee hyvää päästä purkamaan kaikki huolet ja päänvaivat. On niin vaikeaa tietää, että mikä on normaalia ja mikä ei, kun kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti