Isn't it ironic?

Täytyy nostaa hattua jonkun ylemmän tahon ironian tajulle: vappuyö meni vatsataudissa posliiniposkea pussaillessa. Tultiin vappuaaton vietosta kotiin ennen puoltayötä, kun mua sattui vatsaan, ja ah mikä riemu siitä repesi. Eilen jäi siis vappubrunssit ja muut väliin, kun mä makasin puolikuolleena sohvassa raahautuen vain välillä vessaan yökkimään. Mies oli ihana ja haki mulle limua, Mäkkärin pirtelöä ja kaurapuuroa (+ pesi ikkunat!!!). Muuta en saanut alas, ja noistakin suurin osa taisi tulla ulos yläkautta...

Onhan mulla toki ollut vatsatauti ennenkin, mutta oman lisämausteensa tähän toi kyllä se, että mua potkittiin napakasti sisäpuolelta samaan aikaan kun yökötys kiersi vatsassa. Lapsiparka oli varmaan ihan sekaisin, että mitä siellä oikein tapahtuu, kun koko asumus kramppaa ja kuuluu outoja ääniä. Toisaalta kyllä lohdutti se, että ainakaan sillä ei tuntunut olevan suurempaa hätää mun pahoinvoinnista huolimatta.

Vatsataudin ainoa hyvä puoli on se, että yleensä tauti hellittää vuorokaudessa. Niin nytkin. Tänään oli jo herätessä aivan eri meininki, ja aamiainen maistui. Elämä voittaa!

Ja asiasta kukkaruukkuun: luin tänään Naamakirjasta, että yksi tuttu oli saanut vauvan. Ei siinä muuten mitään, mutta kun sillä oli laskettu aika kolme viikkoa ennen mua! Siis periaatteessa sama, jos tää tulis ulos kolmen viikon päästä. Scary.