Parempia päiviä

Aika vaan hujahtaa! Igge on jo päivän verran yli neljä viikkoa, ylihuomenna tulee täyteen kokonainen kuukausi. Hurjaa.

Syömishommat sujuu jo paljon paremmin. Viikko sitten tuli täyteen syntymäpaino (viikon verran myöhässä, mutta kuitenkin - hurraa!) ja toivon mukaan vaaka näyttää perjantaina taas slevää nousua. Mennään siis edelleen tissi-pullo-yhdistelmällä, ja voi tietysti olla, että pullo kuuluu meillä ruokintaan ihan pysyvästi. Mutta ainakin pääosa ruoasta on lähtöisin minusta, vaikka täydennystä tuleekin Nan-purkista (20-30 ml/syöntikerta). Ihan aina en pulloa ole antanut, esim. yöllä jos ja kun kaveri sammahtaa ihan tyytyväisenä tissibaariin. Ja välillä lisämaito on pumpattua omaa maitoa, jos vaan olen jaksanut sitä riemuhommaa harrastaa (inhoan inhoan inhoan sitä!).

Välillä syönti alkaa edelleen raivoamisella, mutta jotenkin otan itse homman vähän rennommin. No, ainakin yleensä. Joskus kyllä pinna meinaa palaa, kun ei tajua, että mikä sitä nyt raivostuttaa. Lähes poikkeuksetta hillunta kuitenkin rauhoittuu muutaman minuutin sisällä ja vaihtuu tyytyväiseen syömiseen. Mutta voi jessus ne minuutit on joskus PITKIÄ! Jos näyttää, että homma lähtee lapasesta, saatan antaa pullosta maitoa pahimpaan hätään, minkä jälkeen tissikin yleensä maistuu ongelmitta.

Elämä on onneksi muutakin kuin syömistä. Igge on hereillä aika paljon. Ilmeisesti siltä on jäänyt lukematta kohta vauvaoppaista, että pikkuvauvat nukkuvat suurimman osan ajasta. Aamulla Igge heräilee ja venyttelee makeasti siinä puoli kymmenen maissa. Sitten me syödään ja ihmetellään uutta päivää sängyssä ihan kahden kesken (papi on jo palannut töihin, arki on siis siltä osin alkanut). Mä yritän saada vauvan viihtymään itsekseen esim. sitterissä sen verran, että saan syötyä itsekin - ja tänään onnistuin jopa käymään suihkussa! Sitten syödään taas, yön jälkeen Igge tankkaa aika ahkerasti. Seuraavaksi nukutaan vähän pitemmät unet, tunnin tai parin verran - ja sitten taas syödään. Tässä iltapäivällä Igge nukkuu yleensä pidempään, pari kolmekin tuntia. Kohta on taas syömisen vuoro, ja sitten taas nukutaan.

Illaksi Igge virkistyy ja seurustelee/jumppaa/kaipaa syliä/kiljuu ilmavaivoja/ääntelee muuten vaan/syö, syö ja syö kiihtyvällä tahdilla ottaen oikeastaan vain pieniä nokosia silloin tällöin aina puoleen yöhön tai ylikin. Viime yönä uni tuli lopulta siinä puoli kahden aikaan perinteisellä tissinukutusmenetelmällä. Mutta kun uni tulee, niin poikanen vetäiseekin sitten ihanat viisi-kuusi tuntia putkeen, tänäänkin "yösyöttö" oli vasta seitsemän maissa aamulla! Ja sitten taas nukutaan pari tuntia, kunnes on aika herätä.

Hereillä ollessaan Igge katselee uteliaana ympärilleen, päästelee erilaisia kiljaisuja, tuijottelee silmiin ja joskus suu menee hymyynkin - siis jos vatsa on täynnä, vaippa kuiva ja masu ei vaivaa. Välillä Igge kipristelee ja kitisee ja päästelee melkoisia kaasupurkauksia. Sääliksi käy, kun ei oikein voi auttaa, vaikka näkee miten inhottavalta ilmakuplat tuntuvat.

Ai niin, kiitos edelliseen kirjoitukseen tulleista lohduttavista kommenteista. Niistä tuli tosi hyvä mieli! Osaisko joku kertoa, miten lapsen saisi syömään kunnolla nukahtamatta? Välillä tuskastuttaa, kun tyyppi nukahtelee ja syöminen kestää ja kestää ja kestää, kun häntä pitää herätellä jatkamaan toimintaa. Tai jos annan lapsen nukkua, hän herää vartin päästä nälkään, ja koko show alkaa alusta. Voi kun vauvat vaan ymmärtäisi puhetta ja järkisyitä! :)