Aluksi yksi ilmoitusluontoinen asia: edellisen postauksen otsikko oli tarkoituksella kirjoitettu erikseen. Tätä pilkunviilaajaa siis jäi kauheasti vaivaamaan, että joku kuvittelee mun luulevan, että isänpäivä ei ole yhdyssana. :)
Tänään oli Igen neljän kuukauden neuvola. Mä en taida päästä siitä vaakapelosta eroon ikinä, vaikka jälleen kerran olin ihan turhaan huolissani: poikaseen oli ilmestynyt kuukaudessa 1,2 kiloa lisää rakastettavaa! Pian kolkutellaan siis seitsemän kilon rajaa. Ilmeisesti takana on jonkin sortin kasvupyrähdys, sillä samaan syssyyn myös pituutta oli tullut peräti kolme senttiä eli ukkeli on nyt 65 senttiä pitkä pötkö. Ei ihme, että minusta on tuntunut, että kaveri syö melkoisesti.
Kiinteään ravintoon tutustumista jatketaan, ja parin kolmen viikon päästä poikasen voi kuulemma antaa syödä niin paljon kuin maistuu, jos vatsa käyttäytyy yhtä nätisti kuin tähän asti. Nythän ei olla uskallettu antaa kuin ihan pieniä maistiaisia vasta, mutta kun Igge tuntuu tykkäävän touhusta ja on hurjan kiinnostunut meidän aikuistenkin syömisestä, niin minusta ei ole mitään syytä estää lasta syömästä. Toki maito on edelleen pääravinto - ja mikä parasta, nimenomaan äidinmaito, sillä korviketta ei nykyisin mene käytännössä ollenkaan, kun nuo muutamat soselusikalliset ovat korvanneet senkin vähän, mitä Igge on aikaisemmin saanut. Pikkuhiljaa aikeissa on ottaa ruokavalioon myös jonkin sortin iltavelli ainakin kokeiluun, ehkäpä sillä saataisiin pikkuhiljaa Igelle taas vähän pidempiä unia. (Paitsi viime yönä meni kyllä ihan maidolla kuus tuntia putkeen!)
Korttiin kirjattiin siis, että lapsi kasvaa edelleen hyvin. Lisäksi merkittiin muistiin seuraavaa: "tarttuu leluun, nauraa". (En ole tainnut mainitakaan, että Igge on alkanut hekotella ääneen. Se on kyllä maailman ihanin ääni ikinä. :) Eli Igellä on kaikki hyvin, mikä ei kyllä hirmuisesti meitä yllättänyt, sen verran iloinen ja tyytyväinen kalju pätkä meillä nykyisin asustaa!
Käytiin samalla reissulla myös kiittämässä mun raskausajan neuvolantätiä, sitä ihanaa siis, jota olen täälläkin kehunut moneen otteeseen. Hän on jäämässä eläkkeelle kuun lopussa, vaikka ei uskoisi. Vietiin kiitokseksi kaikesta pullo Veuve Clicquot -shamppanjaa, ja saaja oli erinomaisen ilahtunut. Oli siis varattu oikein aika sille, että vaihdetaan vielä kuulumiset - aika hieno juttu mun mielestä. Julkisen puolen neuvoloista kuulee kaikenlaista, mutta meillä on kyllä käynyt onni sekä äitiys- että lastenneuvolan suhteen!
Hih, tuo pilkunviilaustarkennus oli minusta äärimmäisen sympaattinen veto! Huomioni itse asiassa kiinnittyi edellistä postaustasi lukiessani tuohon otsikkoon, mutta päättelin perin nokkelasti ihan oikein, että kyse oli tyylikeinosta.
VastaaPoistaHeh, joo, mua alkoi oikein ahdistaa jälkikäteen, kun tajusin, että se näyttää helposti yhdyssanavirheeltä! :)
VastaaPoistaIhanaa, että teillä on ollut noin upea kätilö - ei varmasti käy yhtä hyvä tuuri ihan jokaisella... Ja vielä julkisella puolella, me love <3
VastaaPoistaSampanja-pullo oli ihan loistoveto, täti muistaa teidät varmasti pitkään ja saatte hyvää palvlelua vastaisuudessakin, hehhee... ;)
Se oli kyllä aivan loistava nainen, kertakaikkiaan. Osas aina valita sellaiset sanat, että lähdin aina sieltä hyvällä tuulella. Harmi kun se on jää eläkkeelle... Mä en tajua, miten mä selviän ilman sitä ens kerralla (joo, usko tai älä, mä aion tehdä tän koko homman vielä ainakin kerran ;)!
VastaaPoistaMukavia kuulumisia neuvolasta ja upea veto tuo Veuve Clicquot!
VastaaPoistaSamaa pitää kyllä sanoa: oma pienehkö kokemukseni helsinkiläisestä neuvolasta on tätien osalta reippaasti plussalla (samaa ei voi neuvolalääkäreistä sanoa...). Viiskulman tädit ovat seuranneet mielenkiinnolla meidän lasten odotusta ja esikon kasvuakin, vaikka ollaan tällaisia ulkomaaneläviä, tosin edelleen nipin napin KELA:n piirissä. Joustoa on löytynyt aina kun kotimaassa käydessäni olen pyrkinyt lyhyelläkin varotusajalla näytille.
Vai että toista kierrostakin on luvassa - suosittelen ;)