Ollaan Igen mummilassa eli mun vanhemmilla joulunvietossa. Karattiin kotoa jo eilen säätiedotusten säikäyttäminä, ja hyvä varmasti olikin - saatiin ajella ihan hienossa talvisäässä, eikä ruuhkaakaan ollut kuin satunnaisesti.
Kuten moni muukin, olen aivan ihastuksissani upeasta joulusäästä. Ihanaa, kun on lunta ja pieni pakkanen - maailma on niin paljon valoisampi kuin vesikelillä. Ja ollaanhan tässä sitäpaitsi jo menossa kohti valoisampia aikoja, päivä oli kai tänään kokonaiset 19 sekuntia pidempi kuin eilen.
Lahjahommat on paketissa (enkä pode huonoa omaatuntoa siitä, että rakastan muiden lahjomista, eikä niiden pakettien saamisessakaan mitään vikaa ole, kunhan lahjat ovat ajatuksella valittuja), kuusi koristeltu ja kinkku menossa uuniin. Rakastan herätä kinkun tuoksuun, vaikka en itse sitä syökään (älkää kysykö miksi, ei vaan maistu, vaikka en mikään vege olekaan). Sen sijaan aion tänä jouluna herkutella mädillä sekä graavatuilla ja kylmäsavustetuilla kaloilla myös viime vuoden edestä. Namnam! (Vaikka tajusinkin jossain vaiheessa, että skippasin kalat ihan turhaan, kun eihän ne olleet vakuumipakattuja. Oh well, otan vahingon takaisin.)
Tämä vuosi on kyllä karannut ohi ihan huiskis vaan. Justhan oli viime joulu, ja paljastettiin vauvauutinen mun vanhemmille. Nyt se ultrassa polskinut muutaman sentin sintti on tuo vekkuli pikkutonttu, joka tosin tällä hetkellä uinuu makoista lapsen unta.
Igge on muuten alkanut kutista! Se on kuulemma yksi virstanpylväs, sillä silloin vauva alkaa tajuta olevansa oma yksilönsä. En tiedä, milloin tämä edistysaskel on otettu, mutta erityisesti kainaloiden kutittaminen aikaansaa nykyisin aivan hervottoman kikatuksen ja riemastuneen, korviavihlovan kiljahtelun. Hupsu otus. :)
Ryömimisharjoitukset jatkuvat. Igge yrittää päästä eteenpäin mm. tarttumalla mattoon ja kiskomalla itseään eteenpäin, huitomalla kaikilla raajoillaan sekä ilmeisesti myös äänen voimalla. Peppu nousee jo ylös ja polvet hakevat tuntumaa maasta, mutta ihan ei vielä koordinaatio pelaa niin, että paketti lähtisi liikkeelle. Haittapuolena tässä on se, että ipanaa ei voi laittaa lattialle ruokailun jälkeen, koska se on heti vatsallaan ja sitten lentää oksu. Tosin ei siltä puklulta vältytä kyllä muissakaan asennoissa aina, sillä sormet maistuvat niin hyvältä, että välillä ne livahtavat kurkkuun ja sitten tulee yökkö. Lasta puklailu ei näytä haittaavan, mutta pyykkiä tulee - pesuun kun menevät usein paitsi vauvan, myös epäonnisen sylissäpitäjän vaatteet. Mutta minkäs teet, rapatessa roiskuu!
Nyt kaadan itselleni pienen konjakin ja nautiskelen hetken rauhasta ja hiljaisuudesta, ennen kuin painun nukkumaan rakkaista rakkaimman pikkutontun viereen - ja tietysti rakkaista rakkaimman isomman tontun myös. Tänä vuonna joulu on erityisen ihmeellinen, saanhan juhlia sitä ensimmäistä kertaa ihanan Iggeläisen kanssa. Blogimaailmaan palaan vasta juhlinnan jälkeen, joten lämpöistä ja onnellista joulua Sinulle! Toivottavasti Sinunkin joulussasi on taikaa ja onnen kimallusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti