31.1.2010

Kukkuva kiukuttelija

Meille on muuttanut joku tommoinen yökukkuja, joka on alkanut kaupan päälle vielä kiukutellakin oikein tunteella. Että se niistä hyvistä yöunista, kele. Viimeiset pari-kolme viikkoa ovat olleet (mun mittapuulla) ihan hulinaa. Igge heräilee 3-5 kertaa yössä niin, että ei onnistu nukahtamaan ilman apua. Välillä riittää tutti, mutta välillä homma karkaa aivan lapasesta ja kaveri saa aivan tolkuttoman raivarin, kun halvatun mutsi ei hyppää ihan hänen pillinsä mukaan. Siis Igge ei itke, vaan raivoaa - kirkuu ja räyhää. Rauhoittuminen kestää, ja välillä ei auta muu kuin tissi, minkä vuoksi yösyöntejä on nykyisin poikkeuksetta 2-3.

Mua taas ei huvittaisi lainkaan istuskella lapseni tuttina tai kanniskella raivoavaa tirriäistä ympäri kämppää, joten ensimmäinen askel on lisätä ruoan määrää päivällä, mikä tahtoo siis sanoa, että nyt aletaan keittelemään aamupuuroa ja vaihdetaan puuron nesteeksi maito (tähän asti olen keitellyt puurot veteen). Toinen askel on kerätä henkisesti voimia siihen, että lapsi opetetaan nukahtamaan itse ja syömään vain kerran yössä.

En tiedä, liittyykö tämä levottomuus jotenkin liikkumiseen. Igge on nyt viikon verran kiskonut itseään konttausasentoon, ja ährää itsensä välillä unissaankin vatsalleen, mistä taas seuraa itkua, kun hämmentynyt lapsi ei saa itseään takaisin nukkuma-asentoon. Toistaiseksi varsinainen liikkuminen tapahtuu kuitenkin takaperin, mikä tietysti sopii hyvin herran tähtimerkkiin, rapu kun on. Yllättävän nopeasti lattialle laitettu lapsi löytyy jostain nurkasta tai muusta pinteestä. Jos itku ja ähinä eivät paljasta lapsen sijaintia, niin vaihtoehtoisesti voi myös seurata vuolasta kuolavanaa.

No niin, nyt nukkuva lapsi heräsi ja alkoi itkeä, eikä papan rauhoittelu auttanut, vaan siellä taas raivotaan. Kristus mikä kirkuminen. Mä olen aivan zen... Ommmm.... Ommmm... (kelekelekele) Ommmm....

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta. Ei se mitään, jos jonkun toisen lapsi huutaa, sitä voi paeta. Mutta kun oma ei suostu nukkumaan ja kaiken lisäksi kirkuu ja elämöi, se imee mehut ihan sekunnissa... Onneksi vaihe on ohimenevää sorttia, tsemppiä!

    Nimim. Vanha vakkarilukija ilmoittautuu ensimmäisen kerran näin kommentin muodossa, better late than never ;)

    VastaaPoista
  2. Minä se vain täällä verestämässä lasten vauva aikoja.Kuulostaa niin ihanan tutulle. Mitään vinkkejä minulla ei tosin ole tarjota.

    Tietty ilta puuro tai vaihtoehtoisesti velli auttoi roimasti yöunen laatuun niin äipällä kuin vauvelillakin.

    Kummasti sitä osaa arvostaa taas kunnon yöunia (eli yhdellä herätyksellä) kun on muutaman viikon valvonut..

    :) Tsemppiä! Hyvin sä vedät!

    VastaaPoista
  3. Heippa Annie, juu, kuulemma kiukuttelu menee ohi ennemmin tai myöhemmin - viimeistään sitten kun lapsi menee naimisiin... :) Kiva kun kerroit itsestäsi, jään seuraamaan, miten teillä asiat etenee!

    MissB, kiitti :) Iltapuuro auttoi silloin aluks, mutta nyt taas joku kausi, ja nukkuminen on vaan niin last season, että oksat pois. Minen tajua, mun mielestä nukkuminen on ihanaa!

    VastaaPoista
  4. Kiitoskiitos, voimaa on mut kun vielä löytyis sitä itsehillintää... :)

    VastaaPoista