Seitsemän kuukautta

Igge täyttää tänään (kello näyttää olevan nyt tasan 0.00) seitsemän kuukautta. Taas mun pieni on kuukauden vanhempi, huiskis vaan! Vaikka tätä merkkipaalua ei nyt sitten juhlistetakaan neuvolalla, koska Helsinki säästää, niin kirjattakoon silti ylös kuukauden saavutuksia.

Istumistaito on vahvassa nosteessa. Syöttötuolissa Igge istuksii aivan muina miehinä, ja melko tukevasti myös lattialla. Ympäristön on kuitenkin syytä olla pehmustettu, sillä innostuksissaan kaveri huitoo ja heiluu kuin heinämies, jolloin pää vetää helposti lopunkin kropan painopisteen yli, minkä seurauksena sankarimme kellahtaa kumoon.

Konttauskykyä tavoitellaan ahkerasti. Ryömimishommat ovatkin nyt aivan last season, ja sen sijaan urhea pieni mies kiskoo itseään konttausasentoon huojumaan tahi mielenkiintoiseen, jonkinlaista jooga-asanaa muistuttavaan asentoon, jossa hän pönöttää tikkusuorana pelkkien varpaidensa ja kämmeniensä varassa. Jollain kumman keinolla Igge myös liikkuu pitkiäkin matkoja ympäriinsä, vaikka perinteistä vatsaryömintää en ole todistanut. Ilmeisesti eteneminen tapahtuu enimmäkseen taaksepäin ja akselin ympäri pyörien.

Motoriset taidot tuntuvat edistyneen taas paljon. Pienten kiinnostavien asioiden tutkiminen muistuttaa jo pinsettiotetta, ja tavarat siirtyvät vaivatta kädestä toiseen, pöydälle tai lattialle ja taas käteen. Tutin suuhunvientikin onnistuu, ja joskus kärsivällisyys riittää myös pyörittelemään sitä niin kauan, että tiensä odottavaan kitaan löytää nimenomaan se kumi(tai no, silikoni-)osa eikä tutin kova reuna. Ihanista ihaninta on tarrata äidin tukkaan ja viuhtoa käsillä, äiti vaan on tylsä eikä oikein tykkää tästä leikistä. Motoriikan kehittymisestä kertoo kai sekin, että tissintuskissaan Igge alkaa pokkana kiskoa kaula-aukkoa ja/tai liivien olkaimia ja löytää kyllä tiensä lohdun luokse melko omituisissakin asennoissa.

Ruokapuolella on siirrytty vastikään neljän kiinteän aterian malliin. Aamupalaksi nautitaan maidon lisäksi puuroa tai hedelmäsosetta, lisäksi päiväohjelmaan kuuluvat lounas, päivällinen ja iltapuuro. Maidontarpeen täyttää toistaiseksi pelkkä äidinmaito, ja vedenjuontia harjoitellaan lähinnä tulevaa reissua silmällä pitäen. Omin avuin Igge on napostellut muun muassa päärynää, omenaa ja tietenkin suurta suosikkiaan maissinaksuja, joissa ei äidin mielestä ole muuta vikaa kuin se, että ne sotkevat aivan jumalattomasti.

Yöt ovat taas vähän rauhoittuneet (kop, kop). Lapsen rauhoittamista tissillä, lauluilla ja muilla erikoisaktiviteeteilla on vähennetty ja tilalla on käytetty tassuttelua. Aluksi siitä aiheutui melkoisia raivareita, mutta nyt tuntuu, että välillä homma jopa toimii. Igge syö nyt 1-2 kertaa yössä, mikä on toistaiseksi ihan ok. Heräilyä on välillä enemmän, välillä vähemmän - viime yönä ipana nukkui putkeen välin 22.30 - 07.30, mutta toissa yönä taas heräiltiin varmaan neljä viisi kertaa.

Oma tahto on vahvistunut ja tulee esille aiempaa selvemmin. Kun kaveri päättää, että joku homma ei huvita, niin se ei sitten todellakaan huvita, mikä ei myöskään jää kenellekään epäselväksi. Igge räyhää ja sätkii, kun ei saa tahtoaan läpi, mutta eikös se ole niin, että vanhempien tehtävänä on myös opettaa lapsi käsittelemään pettymyksiä. Sitä meillä siis jo kovasti harjoitellaan.

Äänimaailma laajenee (ja voimistuu) päivä päivältä. Suosikkeja ovat edelleen äitäitäitäi, mamamamama ja papapapa. Välillä kuuluu myös vauvauvau tai väyväyväy. Lisäksi Igge pärisee useammallakin tavalla ja tekee huulilla naksutteluääniä. Juu ja hekottaa ääneen huvittaville asioille, kuten esimerkiksi tänään sille, kun mä ruuvasin kasaan yhtä hyllyä ja huokaisin sitten kovaan ääneen että puuh. Se oli jostain syystä aivan järjettömän lystikästä, tyyppi kätkätti minuuttitolkulla, että nytpä vasta vitsin murjaisit. (Lienee turha edes lisätä, että minä tietysti puuhkin naurunmetsästysinnossani puoli iltaa niin, että hyvä ettei happi loppunut.)

Yksi askel pois vauvamaailmasta otettiin toissapäivänä, kun vaunujen kantokoppa purettiin lämpöpussiksi ja Igge siirtyi matkustamaan rattaissa. Mulle tuli tippa linssiin, kun mietin, miten pieni tirppana tuo pikku otus oli heinäkuussa. Eihän se täyttänyt edes puolta siitä kopasta, vaan koppaan mahtui vaivatta myös ostoskassi. Ja nyt mun pieni vauva jo matkustaa rattaissa. Niisk.

Pikkuhiljaa olen alkanut miettiä myös rinnasta vieroittamista. Kun tullaan matkalta, Igge on kahdeksan kuukautta. Miksikään taaperoimettäjäksi minusta ei ole, joten ehkäpä tuossa kahdeksan, yhdeksän kuukauden kohdalla voitaisiin ryhtyä siirtymään pikkuhiljaa muihin juomatapoihin. Sitä en vielä tiedä, että milloin tässä maitobaarissa annetaan valomerkki, mutta veikkaisin, että tuolla vapun ja juhannuksen välissä. (Sellainenkin ajatus mulla vähän on, että olishan se kiva ehtiä olla muutama kuukausi ihan normaalitilassa ennen kuin Igelle toivon mukaan sitten syssymmällä tai talvemmalla mahdollisesti aletaan hautoa sisarusta...)

Mutta nyt ei haudota kyllä mitään muuta kuin sitä, että huomenna pääsen Anna Puun konserttiin ja viinille. Tulee TODELLA tarpeeseen, pinna on ollut aika pinkeenä täällä puolin ja toisin (viittaan armaaseen puoliskooni, en Iggeen). Siihen auttaa erinomaisesti hyvä punkku tai skumppa, avautumismahdollisuus sekä toivon mukaan hieno keikka.

Maanantaina alkaa sitten melkoisen ohjelmantäyteinen viikko, joka huipentuu siihen, että lauantai-iltana startataan kohti lämpöä. Heihei hanget ja hämärä, ei tuu ikävä!