Terveisiä sairastuvalta

Igge sairastaa ensimmäistä kertaa elämässään oikein tosissaan. Muutaman kerran olen kuvitellut Igen olleen kipeä, mutta viime päivät ovat osoittaneet, että niitä aikaisempia kertoja ei oikein voi edes laskea.

Koko sairaskertomus alkaa jo kuun vaihteesta. Igge oli nuhainen Oslon-reissulla, ja flunssaoireet jatkuivat viime viikkoon asti niin, että välillä oli muutama terveempi päivä ja sitten taas alkoi nenä valua. Viime keskiviikon ja torstain välinen yö oli tosi levoton, ja kun ipana tuntui hieroskelevan korviaan, käytiin sitten torstaina lääkärissä. Tulehtuneethan ne olivat, joten eikun antibioottia kehiin.

Lauantaina Igge oli edelleen tuskainen, ja kuume nousi Panadolista huolimatta lähelle 39 astetta. Koko poika oli ihan veto veks, joten suunnattiin Mehiläiseen, missä lääkäri kurkki taas lapsen korviin. Tulehdus oli antibioottikuurista huolimatta vain ärhäköitynyt, joten antibiotti meni vaihtoon. Lisäksi saatiin jotain pitkävaikutteista kuume-/kipulääkettä Panadolin rinnalle.

Eilen oli jo vähän parempi päivä, ja ehdimme juhlia, että kyl tää tästä. Ei olisi kuitenkaan pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa: yö oli aivan helvettiä (nukuin itse vissiin noin kaksi tuntia 5.30-7.30), lapsi yritti torkkua mutta pirahteli lääkkeistä huolimatta koko ajan itkuun, pyöri ja hyöri, yritti paeta sängystä ja sittemmin sohvasta, jolle siirryimme jossain vaiheessa ja oli muutenkin aivan mahdoton. Tänään aamupäivällä torkuimme sitten sylikkäin sohvalla, ja kun heräsin, katselin nukkuvaa lasta. Mitäs, mitäs, sehän näyttää aivan pilkulliselta, huomioin tokkurassa. Vaipanvaihto paljasti varsin ilkeän näyn: tyyppi on aivan pilkullinen. Erityisesti vaipan alta löytyi tosi tuskallisen näköisiä rakkuloita, ja myös suussa näkyi rakkuloita. Syömisyrityksestä seurasikin kamala kipuitku.

Ja taas mentiin Mehiläiseen. Luojan kiitos meillä on vakuutus... No, siellä lastenlääkäri sitten kuunteli kertomusta ja tutkaili pientä potilasta. Oireet sopivat sekä enterorokkoon että antibioottiallergiaan, eikä nyt oikein saatu selvyyttä siitä, mistä iho-oireilu johtuu. Antibioottikuuri meni kuitenkin katkolle, ja Igge sai antibioottipiikin pyllyyn, kun korvatulehdus ei edelleenkään osoittanut tokenemisen merkkejä.

Nyt tuossa sohvalla nukkuu siis piikitetty, pilkullinen ja korvakipuinen lapsi. Toivottavasti nyt oltais jo menossa parempaan suuntaan kuitenkin. Pikku ihmisen piina särkee sydämen, ja valvominen sekä neljän seinän sisällä istuminen särkevät järjen.

Loppukevennyksenä kuitenkin kerrottakoon, että Igge oli lääkärillä käynnin jälkeen vähän aikaa pirteämpi ja innostui leikkimään Duploilla odottaessamme sairaanhoitajan piikitettäväksi pääsyä. Kun hoitaja avasi ovensa ja kutsui Iggeä nimeltä, tämä katsahti hoitajaa ja totesi hyvin kuuluvasti, että "O-OU." Ihan niin kuin se olis tiennyt, mitä tuleman pitää. Hoitajalla - ja mulla luonnollisesti myös - petti pokka ihan totaalisesti. Hoitaja kyseli, että ollaanko monestikin käyty piikillä, kun lapsi reagoi noin. Varsinainen tilannekoomikko on hän, pilkullinen pieni poikani.