16.12.2010

En se minä ollut!

Toissapäivänä Igge heitti aamupuurolautasen nurinpäin keittiön matolle, ja saattaa olla, että allekirjoittaneella vähän kohosi ääni siinä palautetta antaessa. Kun sitten kontillani hinkkasin puuronjämiä irti villakangasmatosta, puhisin jotain, että kato nyt, kuka teki tällaisen kamalan sotkun, niin tyyppi vastaa, että PAPPA. Jep, tietenkin.

Tänään mun sisko eli Igen täti oli käymässä (ja syömässä eilen leivottuja mokkapaloja, jotka muuten maistuvat yhtä hyvältä kuin 80-luvulla). Ruoan jälkeen tätiä alkoi vähän ramasta, joten eikun sohvalle pitkälleen.

Igge touhusi siinä vieressä jotain, ja minä luin sähköpostia. Herralta pääsi siinä äheltäessä melkoisen mojova pieru, johon minä sitten, että Igge, yhhyh. Niin eikö tämä enkelinkihara ota ja osoita nukkuvaa tätiään, että tuo se oli, enkä minä.

Arvatkaa nauroinko.

6 kommenttia:

  1. Hih, pienenä se on opittava! =D Ihana tässä samalla myötäelää sun raskausaikaa kun itse vielä haaveilen. Silti tuoreessa muistissa myöskin nuo liitoskivut sun muut, vaikka tuntuukin että aika on jo tässäkin välissä kerennyt kultaamaan muistoja...

    VastaaPoista
  2. Ihana! :D Meille menee mojovista pieruista aina syyt pikkuveljen niskoille, oli todellinen syyllinen sitten kuka tahansa...

    VastaaPoista
  3. On se kyllä aika koomista seuraa, uskomatonta miten noin pienilläkin jo leikkaa... Kuten tosta Maijunkin esimerkistä huomaa, tosi reilua syyttää pikkuveljeä, joka ei vielä pysty puolustautumaan (mutta epäilemättä oppii hyvin nopeasti, jahka motoriset ja muut taidot kehittyy :).

    Kerttu, naureskelin kyllä aika lailla myös Raivon vessanpyttyepisodille, jotenkin voin niin kuvitella tilanteen ja ipanan ilmeen!

    Ja Mishrak, joo, mulla alkaa muisti palailla, tulee todella sellasia deja vu -hetkiä välillä. Siinä mielessä kyllä aika hauskaa, että kirjoitin tätä jo Iggeä odottaessa, että nyt voi hyvin verrata fiiliksiä eikä tarvi turvautua pelkkiin muistikuviin. Ne kun tuppaa vähän kultautumaan ajan myötä... :)

    VastaaPoista
  4. Moi, uusi seurailija ilmoittautuu! Luin blogisi alusta saakka muutaman päivän aikana, ja täytyy myöntää, että avokonttori ei ollut siihen hommaan paras paikka, sen verran monesti meinasin revetä :D

    Itse en ole äiti, mutta kaverit tuppaavat olemaan lisääntymisvaiheessa, joten aihe tavallaan kiinnostaa. Lisäksi taidan asustella kohtalaisen lähellä teidän perhettä, joten sekin lisää mielenkiintoa. Kiitos elämänmakuisista kirjoituksistasi!

    -tuuli

    VastaaPoista
  5. Moi Tuuli,
    kiitos kovasti! Kyllä tää touhu muakin onneks suurimmaks osaksi naurattaa... :) Ja on sulla kyllä riittänyt lukemista, aikamoinen suoritus kahlata läpi koko vuodatus!

    VastaaPoista