12.5.2011

Vuoristorata kiepillä

Arvatkaa mitä? Ne sai tämän vauvan käännettyä! Se oli todistettavasti pää alaspäin, kun lähdin Naistenklinikalta. Mut arvatkaa mitä muuta? En luota yhtään siihen, että rt pitää, vaan nyt jo tuntuu, että ei tuo voi olla sen hanuri. Että joko se kellahti takaisin. Voi kristus, ikinä ei ole hyvä. Olisipa joku keino tarkistaa asento saman tien, niin ei tarvitsisi stressata.

Itse ulkokäännös meni tosi hienosti. Edellytykset onnistumiselle olivat tällä kertaa paremmat kuin aikoinaan Igen kanssa, koska istukka on taka- eikä etuseinässä enkä ole ensisynnyttäjä. Etuseinäistukan ja ensikertalaisuuden lisäksi onnistumisprosenttia huonontavat kuulemma myös mm. vähäinen lapsivesimäärä, iso vauva, merkittävä ylipaino ja se, että vauvan peppu on jo syvällä lantiossa. Näistäkään ei mikään täyttynyt.

Kävin eilen uudelleen moksattavana, ja lämmittelin pikkuvarpaiden sivuja myös eilen illalla ja tänään aamulla. Lisäksi makasin tyynyt lantion alla sekä kumartelin Mekkaan ennen äitiyspolille lähtöä. En tiedä, oliko näistä apua, mutta ainakin vauva lähti kääntymään helposti, eikä koko toimenpide sattunut lainkaan. Lääkärin mukaan tuntui siltä, että se oli valmis itsekin kääntymään, mutta tarvitsi vain vähän apua - minkä pitäisi olla hyvä merkki myös takaisinkääntymisriskin kannalta, mutta en uskalla vielä luottaa koko asiaan.

Positiivinen yllätys edelliseen kääntöyritykseen verrattuna oli se, ettei sitä kamalan horkan ja kuvotuksen aiheuttanutta supistuksia estävää piikkiä enää anneta lainkaan. Jos lääkkeeseen päädytään, se otetaan suun kautta, mutta lääke ei ole nykyisin enää mikään automaattinen asia. Esimerkiksi minä en sitä saanut, sillä verenpaine on ollut koko raskauden ajan sen verran alhainen eikä kohtu vaikuta erityisen supistusherkältä. Viimeksi olin ihan rikki käännösyrityksen jälkeen, jouduin soittamaan miehen hakemaan minut autolla, kun olin niin itkuinen ja horkassa - nyt kävelin tunnin lenkin Naistenklinikalta keskustaan lounastamaan ja sieltä kotiin. Uskomatonta.

Aavistelen, että asennosta stressaaminen ei todellakaan lopu tähän, mutta ainakin on todistettu, että vauvan on mahdollista kääntyä raivotarjontaan. Mikään napanuora tms. ei sitä siis estä. Nyt sitten toivotaan, että herra tajuaa oman, äitinsä ja koko perheen parhaan eikä enää puske itseään istuma-asentoon ennen synnytystä. Tunteet heittelevät vuoristorataa: vuoronperään olen ylionnellinen asioiden saamasta käänteestä, vuoron perään taas ihan varma, että beibe on jo hyvää vauhtia menossa takaisin lähtöasentoon. Maanantaina on seuraava neuvola, sinne asti pitäisi siis malttaa odottaa seuraavaa asiantuntija-arviota. Jatkattehan peukkujen pitämistä, tähän asti ne ovat toimineet erinomaisesti!

Edit vähän myöhemmin: kirjaanpa nyt samalla muistiin vielä painoarvion, joka oli tällä hetkellä 2,6 kiloa ja laskettuna aikana siis 3,2. Ei siis suoranaisesti ainakaan mikään sokerivauva, vaan jopa pikkuisen sirompi kuin veljensä. Muutenkin kaikki näytti olevan varsin mainiosti, sikiön kasvu menee nätisti käyrillään, istukka toimii kuulemma aivan priimasti ja sykkeet ja liikkeet olivat sellaisia kuin pitääkin. Tästä on siis hyvä jatkaa.

6 kommenttia:

  1. Pidän peukkuja, että vauva pysyy asennossa :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Minä pidän myös!
    Tsemppiä täältäkin!!

    VastaaPoista
  3. Komiaa! Toivotaan, että pieni pysyis aloillaan nyt loppuun asti :)

    VastaaPoista
  4. Jee, mainiota kun kieppi onnistui! Näin joskus Hesarissa kuvan käännösyrityksestä, aika hurjalta muljaamiselta se näytti. Takaseinäistukka kuulostaa jännän eksoottiselta kun itellä on molemmissa raskauksissa ollut etuseinäistukka, joka näkyy ihan selvästi päällepäin sellaisena tiettynä pallimaisuutena. Etuseinässä on se huono puoli että liikkeet ei tunnu kovin voimakkaasti aina (tosin joskus sitten ihan auts-voimakkuudella) ja siitä tulee skitsottua turhaan. Mutta kieltämättä käsiä on kiva lepuuttaa heti rintojen alta alkavan kummun päällä!

    VastaaPoista
  5. Hei, nää kommentit on ilmaantuneet tänne takaisin! Oho!

    Kiitos siis kaikille peukuista ja tsempeistä ja kaikesta. Oikeestaan ainoa syy, miksi tällä hetkellä toivoisin, että tää syntyis pian on se, että pääsisin tästä jatkuvasta asennon kyttäyksestä... :)

    Lupiini, tää meni jotenkin tosi sujuvasti - vähän pelottavankin sujuvasti, kun mä nyt sit ajattelen, että sehän kellahtaa takas yhtä lailla huomaamatta. Vaikka voi olla, että se vaan tuntui huomaamattomalta, kun tuijotin niin lumoutuneena siitä näytöltä hitaasti, mutta varmasti liikkuvaa vauvan päätä. Huimaa touhua.

    Liikkeet tuntuu nyt aivan eri tavalla kuin perätilassa ja viime raskaudessa, kun jalat venyttelee vatsanahkaa tossa navan ja kylkiluiden välissä ja välillä myös kyljissä eikä istukka vaimenna tai pehmennä niitä mitenkään. Homma näyttää todella villiltä, en ainakaan muista, että Igestä olis irronut ihan samanlaisia muuveja...

    VastaaPoista